Amerikkalainen on aina oikeassa

Nyt ei ole letkeän tilannekatsauksen ja hauskojen kuvien täyttämän päivityksen aika. Tässä tulee vuoden ensimmäinen kritisointipostaus.

Oltiin siis syömässä illallista tuttuun tapaan ruokapöydän ääressä, hostäidin kaverin kanssa, olisko ollut Lisa tai jotain, oon huono nimissä. Ei sillä nyt niin väliä tarinan ja pointin osalta.

Tämä "Lisa" sanoi jossain vaiheessa, että hänen tuttavaperheen 8v pojalle oli sanottu, että joulupukkia ei ole olemassa. Hostvanhemmat ihmettelivät, että kuka tuollaista tekee, ja päivittelivät että kylläpä on ämmä se täti joka sen teki (kyseessä oli siis pojan täti tjsp).

Sujautin sitten väliin, että mun vanhemmat kertoivat mulle joulupukin olemattomuudesta kun olin 7-vuotias, ja olin miettinyt/aavistin/tiesin ettei JP:tä oikeasti ole (anteeksi kaikille lapsenmielisille joiden unelmat murskasin juuri). Ihmettelivät että mitkä vanhemmat tekee tollasta, josta tietty olin vähän tuohtunut, puhuttiin kuitenkin mun vanhemmista. Päätin kuitenkin ihan tyynenä sivuuttaa mun perheen kritisoinnin ja kuunnella keskustelua siitä, miten lapsen pitää antaa olla lapsi ja uskoa tällaisiin asioihin.

Hetki tän jälkeen sitten tälle "Lisalle" soitti sen poika ja kysyi päivällisestä ja sen sijainnista. Mama Lisa oli ärsyyntynyt, kun oli antanut tarkat ohjeet, että mitä on, missä on ja miten lämmitetään.
Yhdistin heti nää kaks juttua (JP ja päivällinen) ja aloin miettimään, että täällä ollaan yleensä paljon tiukempia kaikin puolin asioissa, ja lapsia kohdellaan lapsina. Parempi että lapset näkee asiat lapsen silmin mahdollisimman pitkään ja asiat hoidetaan niiden puolesta. Ei päästetä niitä kasvamaan, ei anneta vapauksia ( luokkakaverilla kotiintuloaika viikonloppusin klo 23, sano että normaali täällä). On tosi iso ero sillä mikä on lapsi ja mikä ei. Itse oon kasvanut melko itsenäiseksi, joutunu tekemään/tehnyt asioita itse, ja oon ihan tyytyväinen siihen nyt kun saa vähän näkökulmaa että miten homma pyörii rapakon toisella puolella.

Ei se nyt hirveän kriittinen ollutkaan! Ehkä pikemminkin kriittinen näkökulma tai jotain. Lisätään nyt vielä se, että jenkit voi valittaa kaikesta, mutta jos niille sanoo jotain siihen vastaan niin sit saa riidan aikaan, eikä ne oikeen voi hyväksyä muita mielipiteitä, tai ainakaan pitää niitä yhtä painavina kun omiaan.

Nämä on siis vaan mun mielipiteitä kohtuullisen pienestä ihmisjoukosta, ei tarkota että pätisi kaikkiin. Mrh. Nyt hissan läksyt.



-Antti

Sinne ja takaisin

Hyvää kiitospäivää kaikille, vähän myöhässä tosin. Laitetaa vaikka aikaeron piikkiin. New Yorkissa tuli käytyä, huippureissu!

Asuttiin host veljen luona (amerikkalaisen siis, 25v) Brooklynissä. Huushollissa asui muutama muukin, en koskaan täysin saanut selvää, miten juuri 25 täyttänyt Sean oli sinne päätynyt asumaan. Ihan mukavia ihmisiä siellä, ei siinä mitään.

Kinkkien kanssa asuttiin talon kellarissa. Ihan iso tila ja kaikkee, mut ei niiden kanssa pysty nukkumaan kun ne pelaa koneella koko yön ja meluaa. Onneks nukku vaan yhen yön kämpillä, loput yöt vietti kolmannella kiinalaisella Wall Streetillä.

Torstaina oli tietty kiitospäivän illallinen, mutta sitä ennen mentiin tsiigaamaan paraati Manskulle. Sean oli hoitanu koko porukan yksityismestoille eturiviin, joten oli ihan kiva katella. Mentiin myös Black Friday ostoksille; olihan se ideana siisti, että shopataan koko yö, mutta kun siellä on ollut pari tuntia ja seissyt jonoissa niin alkaa vähän ärsyttämään koko touhu. Sain viikonloppuna kuitenkin tuhlattua viimesetkin pennit kukkarosta, joten kaikki hyvin.

Pe ja la näin vihdoin tuttuja Suomesta! Oli kiva päästä välillä jutskaamaan ihan kasvotusten suomalaisten kanssa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, joten nyt takasin todellisuuteen, huomenna herätys kouluun. Enää tosin kuukausi jouluun, joten eiköhän tästä selvitä.

-Antti

Kinkkinen tilanne

Jauu lomat alko ja elämä hymyilee! Naapurin patonki sai vihdoin auton, päästään viikonloppusin örveltämään ihan kunnolla (kunhan sovittelen kotiintuloajan kuntoon. Amerikkalainen kuri ei täällä ole niin tiukkaa kun mitä oon muilta kuullu, mutta silti kitkusempi kun mihin on Suomessa tottunut)

Halloween tuli ja meni, vaikkei kaikki sitä enää edes muista. En muista millon viimeks olin Trick or Treat -kierroksella, mutta ihan metkaa oli.

Kiinaveljissä hassua on se, että niiden pitää tehä kaikki yhessä ja ne on ehkä vähän jumiutuneita omiin tapoihinsa. Esim ne halus mielummin nyt lauantaina pelata koko päivän kahestaa LoLia, kun lähtee ulos chillailee ku oli +25 ja selkeää. Sit taas kun kolmas kinkki (Michael) saapu paikalle ja sano että lähetään fiilistelee nii olivat heti messissä. Ehkä ne ei kunnioita lännen miehen sanaa.

Myös vähän harmi, että täällä on kiinalaisia niin paljon. Tietysti se päätyy siihen että ne hengaa keskenään ja puhuu kiinaa, ja jää vaihtarikokemus puolitiehen. Toki varmaan jos täällä olis 50 suomalaisen nuoren yhteisö, niin varmaan boustailisin niiden kanssa enimmäkseen, joten eipä noita riisejä voi syyttääkkään, kun ei ne sille oikeen voi sille itse mitään. Kun niiden pitää puhua englantia, niin ne on oikeesti fiksuja ja niiden kans on kiva keskustella.

Noh, huolet ja murheet sikseen! Kohta on kiitospäivä, ja huomenna hurja joukko lähtee valloittamaan Empire Staten betoniviidakkoa, New York Cityä! Sieltä sitten taas lisää.

Ohessa random otoksia, koitan sit olla Yorkissa il turistico ja ottaa paljon kuvia kaikkialta.